Annoin luvan tuhota itseäni.
Kadun tätä aamulla.
Peitän kaiken laastarilla.
Olen kuin mitään ei käynytkään.
Kukaan ei edes välitä.
Ketään ei kiinnosta.
Olen yksin.
Tämän olon kanssa.
En uskalla pyytää apua.
En kestä vartaloani.
Tällä hetkellä haluaisin olla joku muu.
Joku terve.
Hoikka.
Kaikki riistäytyi käsistä.
Päässäni naksahti.
Tuntui, etten kestä.
Että sekoan.
Kadotan otteen itseeni.
Se näkyy haavoina iholla.
Maalina kankaassa.
En voi perua uintia.
Nyt on liian myöhäistä.
Lupasin jo.
Tiedän, että tuntuu siltä että oisit yksin. Mutta et oo! Meitä on täällä monta, tosi monta jotka ymmärtää sua! Mä välitän,mua kiinnostaa!! Mä niin yoivon, että sä jaksaisit pitää siitä unelmasta kiinni. Siitä, että sä selviät. KOSKA SÄ TUUT SELVIÄMÄÄN <3 ehkä tällähetkellä se tuntuu mahdottomalta, luovuttaminen olis helpompaa. Mutta mieti mitä kaikkea sua odottaa tulevaisuudessa, mitä kaikkea hyvää siellä on, kuhan vaan jaksat taistella. Sä oot selvinnyt tähänkin asti. Jaksa vielä, ihana <3
VastaaPoistaKiitos, että välität! Oot tärkee! <3
Poista