Maybe someday everything is better

Tänää oli aikamoine viha päällä. Ois tehny miel hakata jokainen vastaantulija. Tänää pari ihmistä ärsytti miuta oikee kunnolla. Ne ei vissii nähny et miul oli paha päivä.
Meinasin mennä terkkarille tai kuraattorille kertomaa et nyt on paha olo, mut en sit kuitekaa menny. Näi jälkeepäi mietittynä ois kannattanu mennä.Nyt on nimittäi tosi paha ja ahistava olo. Tekis miel vaa lähtä jonnekki kauas pois eikä tulla koskaa takas.
En tajuu mitä miun pitäs tehä, ettei miuta ärsyttäis ja ahistais aina nii kovi.
Oon koittanu ajatella mukavia, oon koittanu puhuu kavereitten kans. Oon yrittäny melkei kaikkee. Parempi ois jossai muualla eikä tääl.
Koulus olis tulos kaiken maailman valtakunnalliset ja niist pitäs saaha jonkulaine numero et ysilt pääsis pois. Pakko se on kai yrittää viimesillä voimil rutistaa hyvät tai ees kohtalaiset numerot kokeista. Tai sit vois vaa mennä sanomaa jonnekki et nyt en enää jaksa sinnitellä. Tiiän et miun ei tartte jaksaa, mut oon koittanu selvitä mahollisimman hyvi.

"En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin, liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu."

Uniikki - Pohjalt