Raastava kipu, jolle ei näy loppua.
Lukemattomat turhautumisen kyyneleet oikeaa asentoa etsiessä.
Valvotut yöt vastaan nukutut yöt.
Kuinka kauan pitää vielä jaksaa?
Milloin voin sanoa, etten jaksa?
Milloin joku kuuntelee ja uskoo mitä sanon?

Pikkuhiljaa alkaa turhauttamaan.
Ajoittaisen henkisen piinan lisäksi pitää kärsiä vielä fyysisestikin.

Hermot alkaa olla lopussa.
Jaksaminen lähenee päätepistettä.
Tai minun tapauksessani alkupistettä.
Sitä, minne en halua enää palata.
Liu'un koko ajan hitain, mutta varmoin askelin lähtöviivalle.
Ja ympyrä sulkeutuu.