Kipu kasvattaa

Olisin taas valmis muuttumaan pölyksi.
Lentämään tuhkana meren yllä, kerrankin vapaana.
Haluan taas sitä, mutta en voi tehdä niin.
Ystävien, perheen ja tulevaisuuden takia.
Tulevaisuuden, joka tulee olemaan parempi kuin nykyisyys.
Kunhan jaksan yrittää.
Taistella.
Milloin elämästäni tuli taistelu?
Taistelu itseäni vastaan.
Haluaisin pystyä myöntämään itselleni, ettei kaikki ole hyvin.
Antaa luvan olla heikko.
Näyttää oikeat tunteet.
Olla esittämättä muille.
Olla vihdoin se, joka oikeasti olen.
Ilman tekohymyä.
Pystyä luottamaan ihmisiin.
Luottamaan, että he hyväksyvät minut tällaisena kuin olen.
Heikkona.
Arpisena.

En halua luopua terästä.
En voi jättää sitä kesken.
Sitä, minkä joskus aloitin.
Sitä, mikä vuosien kuluessa on muuttunut tavaksi selviytyä.
Joka on auttanut, kun olen ollut pohjalla.
Elämäni on pyörinyt kauan aikaa sen ympärillä.
Kuinka voisin lopettaa sen nyt, kun en ole saanut sitä täydellistä arpea?
Sitä valkoista arpea, joka kestää.
Joka muistuttaa aina siitä kaikesta pahasta olosta, josta kuitenkin selvisin.
Vasta sitten olen valmis luopumaan 'ystävästäni'

Viiltäminen on tapani luoda taidetta.
Luoda jotain pysyvää.
Ihoni on kangas ja terä on sivellin.
Joku maalaa tauluun, minä maalaan itseeni.
Milloin tulee se päivä, kun voin vaihtaa terän siveltimeen?
Ihon kankaaseen?
Kun heitän terän menemään?
Kun vapaudun riippuvuuden kahleista?
Vielä joku päivä olen vihdoin vapaa.
Voin alkaa elämään ilman uusia "maalauksia".
Voin alkaa luoda taidetta jollain paremmalla tavalla.

Toivottavasti pystyn lopettamaan sen, ennenkuin kankaastani loppuu tyhjä tila.
Ennenkuin pitää maalata vanhan päälle.

Miksi edes yritän irrottautua?
Tiedän, etten kuitenkaan koskaan tekisi liian syvää.
Niin syvää, että en pystyisi hallitsemaan sitä.
Tämä kuitenkin auttaa.
Vaikkakin sairaalla tavalla.
Tavalla, jota moni ihminen ei pysty käsittämään.
Onneksi.
Toivoisin välillä, etten olisi tehnyt sitä ensimmäistä viiltoa.
Että olisin hakenut apua tarpeeksi ajoissa.
Jos olisin nähnyt tulevaisuuteen ja tähän hetkeen, olisinko silti jatkanut?
Jos olisin tajunnut kuinka vaikeaa lopettaminen myöhemmin on?