lauantai 5. huhtikuuta 2014

Matka viimeinen voi mut vihdoin pelastaa

Askel
Toinen 
Kolmas
.
.
.
Sattuu,
ihan sama.
Pakko jaksaa.
Pakko jatkaa.
En voi olla jaksamatta loppuun asti.

Tuntuu, kuin joku työntäisi puukon kylkiluiden välistä.
Tänään söin aivan liikaa kaikkea kiellettyä.

No, huomenna paremmin.
Kunhan en montaa kertaa lipsu.
Olen kuitenkin aika hyvin jaksanut yrittää tällä viikolla.
Kunhan tämä lähtee kunnolla käyntiin, niin sitten tätä ei voi enää lopettaa.

Haluaisin opetella oksentamaan kaiken kielletyn pois.
Silti en kuitenkaan halua oppia.
Helpompaa olisi olla syömättä mitään kiellettyä.

Mietin, että mikä minussa on, joka jaksaa jatkaa.
Juoksen sen saman lenkin, päivästä toiseen.
Lenkkareita solmiessani tiedän tasan tarkkaan mitä on tulossa.
Maitohapot jyllää loppuvaiheessa jaloissa ja tuntuu, ettei henki kulje kunnolla.
Tekisi mieli luovuttaa.
Jäädä paikoilleen ja huutaa.
Silti menen joka päivä uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti