Ei löydy ymmärrystä

Väsynyt ihminen.
Minä.
Istun huoneeni lattialla.
En tiedä mitä tunnen.
Iloa?
Surua?
Ahdistusta?
Tyhjyyttä?

Päivällä olin iloinen.
Hetkellisesti jopa onnellinen.
Kunnes nousin bussiin.
Jouduin jättämään kaiken hyvän taakseni.
Kotona en pysty olemaan iloinen.
Kuori ilmestyy ulko-ovella päälleni.

 Ainut ketä odotan kotona on kissani.
Se on syy, miksi palaan aina kotiin.
Miksi en paina ovea lopullisesti kiinni, kun lähden.
Joku päivä vielä otan tavarani ja muutan.
Pois täältä.
Jonnekkin muualle.
Muttei kuitenkaan liian kauas.
Etten tapaisi ketään.

Olisin taas yksin.
Rakentaisin elämääni uudestaan.
En jaksa.

Väsyttää.
Silmäluomet ovat raskaat.
Pysyn väkisin hereillä.
Mieleni kamppailee riippuvuutta vastaan.
Olisi helppo sortua.
Kaikki nukkuvat.
Ehkä tänään taas.