torstai 9. tammikuuta 2014

Hengitän, mutta olenko siltikään elossa?

Ilman tätä oloa olisi hyvä elää.
Ilman ahdistusta.
Tätä kaikkea pahaa oloa.

En kestä jos kaikki tietäisivät.
Että olen sairas.
Että viillän.
Saan kohtauksia.
Ahdistun sosiaalisista tilanteista.
Etten uskalla elää.
Nauttia.

Haluan tuntea itseni vapaaksi.
Kulkea pää pystyssä kadulla.
Nauttia siitä, ettei kukaan tiedä.

On helpompaa esittää.
Kuin näyttää oikeasti miltä tuntuu.
Etten olekaan vahva.
Olen tehnyt tätä kauan.
Ja luultavasti tulen tekemäänkin vielä.
Toivon toki, ettei tarvitsisi.
En vain osaa.

Esitän itseni takia.
Ja tavallaan muidenkin.
Ei tarvitse selittää.
Repiä auki vanhoja arpia.
Silti teen niin.
Oman pääni sisällä.
Ajatuksissa.
Palaan aina menneeseen.
Vaikka tiedän, ettei se auta.
En voi muuttaa mennyttä.
Pitäisi vain osata elää sen kanssa.

En pysty. 
En osaa.
Enkä ehkä halua.
Enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti