Enkä tiennyt että voisi näin väsyttää, kun tulee pimeämpää

En mene uimaan tälläkään viikolla.
En halua taas paheksuvia katseita.
En ole valmis.
Tällaisen jalan kanssa.
Tai mahan.
Ehkä myöhemmin.
Ehkä ei enää koskaan.

Sorruin tänään.
Muutama kivuton viilto.
Mutta suht syvä.
Nekään ei tuntunut enää.
En tuntenut mitään.
Ei tuntunut miltään.

En tiedä mikä on.
Ei tunnu enää samalta.
Aiemmin yksi syvä viilto on auttanut.
Nyt ei enää.
En enää tiedä mitä tehdä.
Kun alkaa ahdistaa.
Tulee paha olo.

Lopetan.
Ennenkuin tämä karkaa käsistä.
Eikö tämä ole jo karannut?
Vielä toistaiseksi teen kohtuuden rajoissa.
En viillä koskaan liian syvää.
Haluaisin kyllä.
Loppuisikohan paha olo siihen?
Ahdistaisikohan enää sen jälkeen?
En tiedä.

En päästä irti.
Vieläkään.
Olen sidoksissa riippuvuuteen.
Vielä pitkän aikaa.
Ehkä en pääse koskaan irti.
Ehkä pääsen joskus myöhemmin.

Nyt en jaksa taistella.
En jaksa yrittää irroittautua.
Näin on helpompaa.
Ei tämä haittaa.
Muutama viilto silloin tällöin.
Ei se satuta ketään.
Paitsi minua.
Kunhan läheisiäni ei satu.
Kunhan he eivät tiedä.
Niin kaikki on hyvin.