Pohjalla kun itsensä löytää...

Olen solmussa.
Pahassa solmussa.
Tuntuu, ettei yhtäkään tervettä ajatusta pyöri päässäni.
Viillä.
Lyö.
Raavi.
Satuta.
Ihan sama.

Näin viime yönä painajaista.
Se sama painajainen, joka valvotti vähän yli vuosi sitten.
Heräsin siihen, kun raavin kättäni.
Sydän hakkasi lujaa. 
Liian lujaa.
Katsoin kelloa, 7,13.
Huokasin syvään.
Haluan vaipua uneen.
Herätä vasta kun olen valmis elämään uudestaan.

Olen alkanut näkemään omituisia unia.
Osa on ollut painajaisia.
Osa on ollut enneunia.
Sama tapahtuma joka on tapahtunut unessa on parin viikon päästä tapahtunut oikeasti.
Häiritsee.
Olenko unessa vai hereillä?
Olo on sekava.
En tiedä.
En osaa enää elää näin.