Heikkona kävelen huoneeseen.

Huoneeseen, jonka ovena on harmaa teräsovi.

Huone, jonka seinät ovat valkoiset.

Ja katossa kiemurtelevat ilmastointiputket.

Istahdan keltaiseen tuoliin.

Tunnen, kuinka selkääni vihlaisee, mutten tee mitään.

Huultani purren istun 45 minuuttia paikoillaan.

Istun ja kuuntelen.

Katselen ympärilleni.

"Aika kolkon näköinen huone", ajattelen.
Tänne minun pitäisi tulla kerran viikossa.

Enpä tiedä mitä tästäkin tulee.
Se jää nähtäväksi.