Vielä se tulee mennäkseen jälleen, lähemmäks kuin aavistatkaan

Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saavat minut sortumaan.
Jotka kahlitsevat riippuvuuteen.
Nämä hetket saavat minut pelkäämään.
Itseäni.
Romahdusta.
Jos en jaksakkaan enää nousta.
Yritän poistaa pahan olon ilman terää.
Taistella halua vastaan.
Jos tätä edes taisteluksi voi sanoa.
Otin aikaisemmin kaksi pilleriä.
Nyt otan toiset kaksi.
En tiennyt, että rupean leikkimään lääkkeiden kanssa.
Toivon, etten herää aamulla tähän oloon.
Näihin ajatuksiin, jotka nyt päässäni pyörii.
Annan yön tehdä tehtävänsä.
Toinen vaihtoehto on kivun tunteminen.
Taas.
Ehkä jo aamulla?