"Onko sinulla ollut itsemurha-ajatuksia?"
-"Ei ole."
"Mitä kuuluu?"
-"Hyvää"
Mitä tästä tulee, kun jo ensimmäisellä käynnillä valehtelen?
Ensi kerralla korjaan asian.
Puhun totta.Sanon suoraan mitä kuuluu.
En enää valehtele.
Ymmärrän, ettei esittäminen auta.
Terapiaan pääsy oli askel parempaan.
Ainakin toivon niin.
Pääsen kerran viikossa purkamaan patoutumia mielestäni.
Ehkä ahdistuksen kahleet hellittävät terapian myötä.
Tänä kesänä en tartu terään.
Aika ajoin mieleni tekisi tuntea taas se vapauden tunne.
Tuntea kuinka ahdistus lipuu hiljaa pois.
Ei.
Jos pystyn olemaan tämän kesän ilman, syksystäkin tulee helpompi.
Ja syksyn jälkeen talvesta.
Tosin, en usko, että pystyn talvella olemaan ilman.
Talvi on ollut minulle aina vaikea vuodenaika.
Silloin tipun pohjalle.
Talvi toisensa jälkeen.
Joku kerta en jaksakkaan nousta ylös.
Mitä sitten?
Ei kannata etukäteen aatella, ettet pysty olemaan viiltämättä talvella.
VastaaPoistaPäätä, että sä pystyt!
Ainakinitellä kun oli jonkun aikaa viiltämättä, niin nykyään en edes kehtaa, kun hävettäis ne uudet jäljet. Ja tästä tilanteesta oon tosi tyytyväinen.
Talvi on aina tiputtanu miut takas pohjalle. En oo koskaa selvinny talvesta viiltämättä. Toivon tottakai, et tää olis poikkeukselline talvi, mut en vaa jaksa uskoo siihe. Joka päivä on kauhee viiltämishalu. Nyt ku on kesä, ni en kehtaa viiltää, koska en vois olla t-paidassa. Talvella miulla on kuitenki huppari tai vähintään pitkähihane päällä, ni ei haittaa vaik viillänkin.
PoistaMutta kiitos kuitenkin kommentista!
Pärjäile!