keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

It's time to be happy again

Päivät ovat olleet täynnä merkityksettömiä hetkiä.
Tätä kesää en tule muistamaan jälkeenpäin.
Tänä kesänä ei ole tapahtunut mitään elämää mullistavaa.
Paitsi, että pääsin terapiaan.
Täytin 17-vuotta.
En ole viiltänyt ollenkaan.
Olen kävellyt kadulla t-paidassa.
Ja en ole hautautunut huppariin, niinkuin pari kesää sitten.

Olen yrittänyt löytää elämästäni positiivisia asioita.
Iloinnut aidosti.
Nauttinut lämpimästä kesästä.
Ruskettunut hiukan.
Uinut.
Nauttinut hetkistä, jolloin ei ole ahdistanut.

Olen myös kokenut negatiivisia asioita kesän aikana.
Pelännyt hämähäkkejä.
Ahdistunut liian monta kertaa.
Ärsyyntynyt sateen yllättäessä.
Saanut poissaolokohtauksia.


Kaiken kaikkiaan olen iloinen.
Ei ole tarvinnut tarttua terään.
Olen kyllä satuttanut itseäni muulla tavoin.

Ei ole jäänyt pysyviä jälkiä, joten ei ole tarvinnut valehdella.
Jäljet pysyvät hetken ja katoavat pois näkyvistäni.
Terän jäljiltä jäljet olisivat ja pysyisivät näkyvissä.
Tämä on turvallinen tapa.
Näkymätön tapa.
Taas yksi sairas tapa poistaa pahaa oloa.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Tsemppiä sinulle, älä tee pahaa itsellesi jos jälki on sinun kädestäsi. Mikä saa noin pahan näköistä aikaan?
    Puhu totta terapiassa koska mitä hyödyttää mennä sinne jos joka kerta puhuu toisin kuin asiat ovat. Petät itseäsi ja muita, et koskaan pääse asioiden yli jos jatkat tätä. Usealle on syksy ja talvi ahdistavaa aikaa niin myös minulle, mutta täytyy keksiä positiivisa asioita elämässään, kuten sinä olet alkanut keksiä, niin se helpottaa. Hyvä näin.
    Kirjoitan tätä omasta kokemuksesta ja halusta auttaa.

    VastaaPoista
  2. Moi ja kiitos kommentista!
    Ei oo miun kädestä toi jälki. Toi oli vaa viittaus siihe mitä teen.
    Se on helpompaa sanoo toisel taval ku asiat oikeesti on. Uskon kyllä, et pääsen joskus asioiden yli, vaikka jatkaisinki tätä.
    Hiljaa hyvä tulee...

    VastaaPoista