Lähteä vai jäädä?

Minulla oli mahdollisuus.

Jättää kaikki vanha taakse.

Aloittaa uudestaan.

Puhtaalta pöydältä.

Kääntää uusi sivu.

1½ vuotta sitten.

Aloitin uudessa koulussa.

Uusissa piireissä.

Aloitin tavallaan alusta.

Ensin meni hyvin.
Vähän ajan päästä ei mennytkään enää niin hyvin.

Palasin siihen vanhaan.

Viiltelyyn.

Samaan pahaan oloon.

En tiedä, kuinka saisin sen lopullisesti pois.

Karkoitettua minusta.

Jos menneisyyttä voisi muokata itselle sopivaksi, muokkaisinko?

Sellaiseksi, jonka haluaisi muistaa?

Eikä sellaiseksi, jollaisena se nyt on.

Kaikki ne menetetyt ystävät.

Menetetyt toiveet.

Menetetyt hetket.

Kaikki ne yöt, jolloin olen antanut kyynelien virrata.

Ja terän liukua pitkin ihoa.

Voisinko nyt olla se, joka olen, jos voisin ottaa toisen puolen pois?

Sen huonon puolen?

Olisinko kasvanut tällaiseksi?

Olisinko heikompi?

Vahvempi?

Varovaisempi?

En tiedä.

Siksi en ole vielä lähtenyt.

Olenko myöskään jäänyt?

  

"Jotkut meistä menevät rikki jäämällä,

toiset lähtemällä,

tässä minä olen, 

enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun"

Tua Harno - Ne jotka jäävät-kirjasta