sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Häviän vasta kun luovutan

En pysty olemaan ajattelematta.
Kuolemaa.
Kuinka helppoa olisi.
Olla olematta.
Kadota.
Hetkeksi.
Lopullisesti.
Olla tähti muiden tähtien joukossa.

Haluan pois.
Turvaan.
Pakoon.
Ahdistusta.
Itseäni.
Kaikkea.

Olen väsynyt.
Äärettömän väsynyt.
Askeleeni ovat raskaat.
Haluan käpertyä peiton alle.
Nukahtaa.
Herätä joskus.
Myöhemmin.
Paljon myöhemmin.
Sitten kun kaikki on paremmin.

Aamulla leivoin ystävälleni kakun.
Jouduin syömään sitä.
Paisuin.
Taas.
Ahdistuin.
Taas.
Viilsin.
Taas.

On vain ajan kysymys milloin ylitän rajan.
En enää pelkää.
Kaikki on hallinnassa.
Kohta on aika luopua.
Yhdestä osasta itsestäni.

Kasaan taas sen suojamuurin.
En anna kenenkään nähdä sen sisälle.
Päästä sen sisälle.
Koska minuun sattuu taas.
Aivan liikaa.

2 kommenttia:

  1. Voi pieni :--( multa hukkuu sanat.. SUN PITÄIS OLLA ITSESTÄS HUOLISSAAN EIKÄ MUSTA.
    voi rakas.. älä tapa itseäs. <3

    VastaaPoista
  2. Oon siusta enemmä huolissaa ku miusta.
    En mie tapa itteeni ja toivon, ettet siekään.
    Oot rakas, muista se aina! <3

    VastaaPoista