Mietin tekemiäni tekoja.
Tapahtumia jotka ovat vaikuttaneet elämääni.
Miksi olen päästänyt itseni putoamaan niin monta kertaa pohjalle?
Miksi en ole yrittänyt estää?
Olisi paljon helpompaa jos kuilun saisi muurattua umpeen.
En putoaisi enää.Ei olisi enää pelkoa uudesta vajoamisesta.
Ehkä tulen vielä joskus näkemään sen.
Jos elämässä voisi tehdä u-käännöksen, tekisinkö sen?
Ehkä?
Voisin tehdä asiat toisin.
En olisi käynyt niin syvällä kuin nyt olen ollut.
Haluaisin poistaa maailmasta kaiken vihan.
Väkivallan.
Ahdistuksen.
Olisiko sittenkään hyvä?
Jos kaikki olisivat iloisia ja onnellisia?
Voiko olla onnellinen ilman surua ja vihaa?
Miksi en ole ottanut apua vastaan?
Miksi vastaan "hyvää kuuluu" kun todellisuus on aivan eri?
Miksi en osaa kertoa, etten jaksa?
Osaa näyttää tunteita?
Sanoa, että en ole vahva enää...?
Katson kateellisena muiden arvetonta ihoa.
Ei naarmun naarmua.
Miltä tuntuisi omistaa puhtaat, arvettomat kädet?
Pystyisinkö olemaan avoimempi?
Heittäytymään paremmin mukaan?
Voi olla.
En kuitenkaan tule näkemään sitä aikaa.
Tehtyä ei saa valitettavasti tekemättömäksi.
Päiväni ovat menneet hyvin ristiriitaisesti.
Pääni sisällä on meneillään jokin pyörremyrskyn kaltainen tila.
Ulospäin kuitenkin iloitsen ja hymyilen.
Jos tietäisin mikä tällä hetkellä vaivaa, nujertaisin sen, mikä estää minua olemasta onnellinen.
Olisin ollut jo kauan aikaa sitten onnellinen.
En vain saa siitä otetta.
Ehkä minua ei vain ole tarkoitettu olemaan onnellinen.
Mutta kai minun on vain opittava elämään tällaisena.
Ehkä tähän ei tule koskaan muutosta.
Ehkä tähän tulee jo ensi viikolla muutos.
En tiedä.
Kukaan ei tiedä.
Toivon sydämeni pohjasta, että muutaman vuoden päästä olen onnellinen.
Osaan iloita aidosti.
Voin sanoa "hyvää kuuluu" ja myös tarkoittaa sitä.
Pystyisin rakastamaan muita ihmisiä.
Ja itseäni.
Pääsisin itseni satuttamisesta ja pahoista ajatuksista eroon.
Haaveet jotka toivottavasti joskus tulevat toteutumaan.
Voi sua... Samaistun kyllä vahvasti. Mäkin olen paljon miettinyt miltä tuntuisi jos arpia ei olisi... Yritä jaksaa, huominen voi jo olla parempi <3
VastaaPoistaVoi ei, siekin! Ilman arpia kaikki olis helpompaa, vai olisko? Kiitos että kommentoit, se merkkas miulle tosi paljon! Yritän yrittää jaksaa :) yritäthän siekin? Pyrin vielä joku päivä uskomaan, että huominen voi olla parempi. Vielä en siihe oikee usko. Pärjäile ja tsemppiä!
PoistaArvet kertoo menneistä asioista ja tavallaan niistä voi olla ylpeä jossei enää tee niitä lisää. En tiiä katosko tosta pointti, mutta toivottavasti tajusit mitä hain.
VastaaPoistaKysyit miulta aiemmin että miten osaan olla aina niin iloinen. Pidän siitä vastauksesta kiinni mut en miekää oo aina niin ilonen. Välil pitää etsimällä etsiä onnellisuudenaiheita mut kyllä niitä sitten löytyy. Ja mie uskon että kyllä siunkin kohalla olo alkaa helpottaa. Ehkä vähitellen, mutta kuitenkin. Miulle se yksi lauantai oli jo tosi iso juttu että luotit miuhun ja tulit uimaan. Sillo uskalsit olla miun lähellä varmaan haavoittuvimmillasi.(korjaa jos meni huti)
Oot miulle tosi tärkeä<3 Ain saa tekstata jos siltä tuntuu!
Nyt tuntuu etten osannu sanoa kaikkee oikein mut lasken sen varaan et tää on tajuttavissa..
(sit aattelin vielä laittaa tähän loppuun yhen uuden moniuloitteisen lempisanonnan, koska lukio ja psyka4..) :’Voi, onnen ovi ei aukene sisäänpäin, niin että voisimme rynnätä sitä vasten ja töytäistä sen auki. Se avautuu ulospäin, ja siksi ei ole mitään tehtävissä.’ ( Søren Kierkekaard)
<3:tiiät kyllä:)
Miulle arvet kertoo siitä, ettei aina oo menny hyvin ja ne muistuttaa siitä pahasta olosta mitä oon tuntenu ja mistä kuitenki kaikesta huolimatta oon selvinny. Valitettavasti ku jotai on tehny tarpeeks kauan, ni ei osaa enää lopettaa ja on jääny koukkuu. En heitä pois toivoa, ettenkö mie joku päivä voi sanoa päässeeni yli itteni satuttamisesta. Toivon, että joskus pääsen yli.
PoistaOon huomannu, et siullaki on pahoja päiviä. Silti miulla on siusta kuva aina positiivisesta ihmisestä joka jaksaa tsempata muita huonoista päivistä huolimatta. Ja se on ihanaa, että sie jaksat kuunella miuta ja miun valitusta. Oon huomannu sen, että vaik koulus olis ollu kui huono päivä ja kotona ahistais, ni paha olo ja ahdistus häviää siin vaihees ku avaan oven ja tuun sinne siun luo. On hyvä, et miullaki on joku semmone paikka minne voin mennä pakoon karua todellisuutta :)
Miullekki se oli iso juttu ku pystyin tulemaa uimaa, varsinkin ku kesällä uin aina toppi päällä. Oon kiitolline, et "pakotit" miut, koska en varmaa ite olis pystyny tulemaa. Ja osuit oikeesee tos haavoittumisjutussa... Sieki oot miulle tosi tärkee, onneks tutustuttii sillo :) Aina en vaa oo halunnu rasittaa siuta ja sen takii en oo laittanu viestii vaik sille oliski ollu tarvetta. Miun pitäs uskaltaa pyytää apuu, varsinki ku sitä on saatavilla kokopäiväisesti. :)
Kiitos tosi paljon kommentista! Täl kertaa sie sait miut itkemää...